Yksi vaikeimmista totuuksista ihmissuhteissa – ja miksi sen hyväksyminen on lopulta vapautumista, ei luovuttamista.
Moni meistä on yrittänyt muuttaa toista ihmistä.
Hienovaraisesti. Suoraan. Kärsivällisesti. Toivoen. Pyytäen. Vaatien. Odottaen.
Tähän yrittämiseen voi kulua vuosia. Ja yleensä tulos on sama: toinen ei muutu. Tai muuttuu hetkellisesti – sanoo haluavansa muuttua, ehkä yrittääkin – ja palaa vähitellen entiseen.
Tämä ei ole epäonnistuminen. Se ei tarkoita, että teit jotain väärin tai, että olisit voinut yrittää enemmän tai eri tavalla. Se tarkoittaa yhtä yksinkertaista asiaa:
Ihminen muuttuu vain, kun hän itse haluaa muuttua.
Miksi toisen muuttaminen ei onnistu
Tämä totuus on vaikea hyväksyä. Siksi on tärkeää ymmärtää, miksi se on totta – ei vain lauseena, joka sanotaan, vaan oikeasti.
Muutos on syvällinen psykologinen prosessi. Se ei tapahdu käskemällä tai pyytämällä. Se tapahtuu, kun ihminen itse oivaltaa tarpeen muutokseen – sisältä, omasta kokemuksestaan käsin.
Ulkoinen paine voi saada ihmisen käyttäytymään eri tavalla hetkellisesti. Pelko, syyllisyys, häpeä tai halu miellyttää voivat tuottaa tilapäistä muutosta.
Mutta pysyvä muutos vaatii sisäistä motivaatiota. Se vaatii, että ihminen itse näkee muutoksen tarpeelliseksi ja haluaa sitä – ei siksi, että joku toinen sitä vaatii.
Kukaan muu ei voi tehdä tätä toisen puolesta. Ei rakkain ihminen, ei paras ystävä, ei terapeutti.
Mitä yrittäminen tekee sinulle
Kun yrität muuttaa toista – käytät energiaa johonkin, joka ei ole sinun hallinnassasi.
Selitellään, toivotaan, petytään, yritetään uudelleen eri tavalla. Ehkä suututaan ja annetaan anteeksi. Ehkä asetetaan rajoja, jotka eivät pidä. Ehkä toivotaan että ”tällä kertaa” asiat ovat eri lailla.
Tämä on uuvuttavaa. Ja sitä voi jatkua vuosia – koska luovuttaminen yrittämisestä voi tuntua luovuttamiselta kokonaan. Ikään kuin hyväksyisi tilanteen sellaisena kuin se on, ilman mitään vaikutusmahdollisuutta.
Mutta tässä on väärinkäsitys, joka kannattaa purkaa.
Hyväksyminen ei ole luovuttamista
Kun puhutaan toisen muuttumattomuuden hyväksymisestä, moni tulkitsee sen luovuttamiseksi. Alistumiseksi. Tilanteen hyväksymiseksi sellaisena kuin se on, ilman mitään toimintaa.
Mutta hyväksyminen ei tarkoita sitä.
Hyväksyminen tarkoittaa todellisuuden näkemistä selkeästi – ilman sumuverhoa, jonka toivo, pelko tai halu rakentavat.
Se tarkoittaa: näen miten asiat todella ovat. En, miten haluaisin niiden olevan. En, miten ne ehkä joskus voisivat olla. Vaan, miten ne ovat nyt.
Tästä selkeydestä käsin voit tehdä parempia päätöksiä – omaa elämääsi koskevia päätöksiä, jotka ovat sinun vallassasi.
Mitä voit muuttaa
Et voi muuttaa toista. Mutta voit muuttaa sen, mitä hyväksyt.
Voit muuttaa sen, mihin reagoit ja miten. Voit muuttaa sen, mitä päätät sietää ja mitä et. Voit muuttaa sen, millaisia rajoja asetat – ja pidät kiinni niistä.
Nämä ovat kaikki sinun vallassasi. Täysin.
Tämä ei ole toisen tuomitsemista tai hylkäämistä. Se on omien arvojen, tarpeiden ja rajojen tunnistamista – ja niiden kunnioittamista.
Rajat eivät ole rangaistuksia
Rajan asettaminen ei tarkoita, että yrität muuttaa toista epäsuorasti. Se ei tarkoita ”jos asetan tämän rajan, hän ehkä muuttuu.”
Raja on oma päätöksesi omasta käyttäytymisestäsi – siitä, mitä sinä teet tai et tee riippumatta siitä, miten toinen toimii.
Esimerkki: ”Jos sinä jatkat tällä tavalla – minä en voi jatkaa tässä suhteessa” on raja. Se ei yritä muuttaa toista. Se kertoo, mitä sinä teet.
Toinen voi reagoida monella tavalla – ehkä muuttuu, ehkä ei. Mutta raja ei ole väline toisen muuttamiseen. Se on väline oman hyvinvoinnin suojaamiseen.
Muuttumaton ei tarkoita pahaa ihmistä
Toinen ei välttämättä ole huono ihminen siksi, että ei muutu.
Ihmisillä on omat historiansa, omat haavansa, omat oppimansa kaavat. Jotkut käyttäytyvät loukkaavasti, välinpitämättömästi tai epäkunnioittavasti täysin tietämättään – tai tietäen, mutta kykenemättä muuttamaan sitä ilman suurta sisäistä työtä.
Ymmärtäminen ei tarkoita hyväksymistä. Voit ymmärtää, miksi toinen on sellainen kuin on – ja silti tunnistaa, että kyseinen käyttäytyminen ei ole sinulle hyväksi.
Nämä kaksi asiaa voivat elää rinnakkain.
Energian uudelleensuuntaaminen
Kun lakkaat yrittämästä muuttaa toista – vapautuu jotain merkittävää.
Vapautuu energia, jota olet käyttänyt toivomiseen, yrittämiseen, pettymiseen ja odottamiseen. Energia, jonka keskipisteenä on toinen ihminen ja hänen muuttumisensa.
Tämä energia on sinun. Se on aina ollut sinun.
Ja nyt voit suunnata sen itseesi.
Omaan kasvuusi. Oman elämäsi rakentamiseen. Sen tutkimiseen, mitä sinä todella haluat ja tarvitset. Sellaisten ihmissuhteiden vaalimiseen, jotka ravitsevat sinua sen sijaan, että kuluttavat.
Mitä tapahtuu, kun lopettaa yrittämisen
Tässä on jotain, mitä monet kertovat kokeneensa, kun lopulta hyväksyvät, ettei toinen muutu:
Ensin tulee suru. Toivosta luopuminen on menetys – vaikka toivo olisi ollut epärealistinen. Se sattuu.
Sen jälkeen tulee selkeys. Ikään kuin sumu hajoaa. Näkee tilanteen sellaisena kuin se on – kenties ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.
Ja lopulta tulee vapaus. Vapaus tehdä päätöksiä oman elämänsä suhteen – todellisuuden pohjalta, ei toiveiden pohjalta.
Kaikki eivät vapaudu samassa järjestyksessä tai samassa aikataulussa. Mutta selkeytyminen alkaa siitä, kun lakkaa katsomasta toisen suuntaan ja kääntyy katsomaan omaa suuntaansa.
Kysymyksiä itsellesi
Jos tunnistat itsesi tästä tekstissä – on hyödyllistä pysähtyä muutaman kysymyksen äärelle. Ei ratkaisua vaativiksi, vain pohdittaviksi.
Kuinka kauan olen odottanut muutosta, jonka halusin tapahtuvan?
Mitä energia, jonka olen käyttänyt toisen muuttamiseen yrittämiseen, voisi tehdä suunnattuna omaan elämääni?
Mikä olisi erilaista elämässäni, jos hyväksyisin, että toinen on juuri sellainen kuin on – eikä muutu?
Mitä minä todella haluan omalta elämältäni?
Viimeinen kysymys on usein kaikkein tärkein. Koska toisen muuttamiseen keskittyminen on toisinaan myös tapa välttää sitä kysymystä.
Vapaus löytyy omalta suunnalta
Tässä on se, mikä tekee tästä totuudesta lopulta vapauttavan – vaikka se aluksi tuntuu menettämiseltä:
Kun et enää yritä muuttaa toista, et enää ole tilanteessa, jossa oma elämäsi on tauolla sen takia, mitä toinen tekee tai ei tee.
Voit alkaa rakentaa omaa elämääsi – niistä lähtökohdista, jotka ovat sinulla jo nyt. Ei sitten, kun toinen muuttuu. Ei, jos tilanne muuttuu.
Nyt.
Se on vapaus, jota kukaan muu ei voi sinulle antaa – eikä ottaa pois.
Feeniksin Kyynel – feeniksinkyynel.fi
Vastaa