Meistä jokainen kantaa mukanaan sisäistä kirjaa, johon on kirjoitettu tarina siitä, keitä me olemme. Luulemme usein, että olemme kirjoittaneet tuon tarinan itse omista kokemuksistamme ja luonteenpiirteistämme käsin. Todellisuudessa hyvin suuri osa tuon kirjan sivuista onkin muiden sanelemia. Me rakennamme minäkuvamme herkästi niiden sanojen, arvioiden ja leimojen varaan, joita olemme kuulleet matkamme varrella – joskus jo vuosikymmeniä sitten.
Joku on saattanut ohimennen sanoa sinulle lapsuudessa, vanhassa parisuhteessa tai vaikeassa työpaikassa, että ”olet aina niin dramaattinen”, ”sinä olet se kömpelö tapaus”, ”et osaa ottaa vastuuta” tai ”oletpa sinä vaikea ihminen”.
Nuo lauseet niellyt ihminen ottaa ne herkästi osaksi alitajuntaansa. Niistä muodostuu linssi, jonka läpi alamme katsoa itseämme, omia onnistumisiamme ja ennen kaikkea epäonnistumisiamme. Jäämme jumiin tarinoihin, jotka eivät koskaan edes olleet totta.
Leimat, jotka suojaavat muiden pahaa oloa
Kun pysähdymme tarkastelemaan menneisyyden haavoittavia sanoja aikuisiän viisaudella, huomaamme usein saman ilmiön: ne harvoin kertoivat mitään todellista sinusta. Ne kertoivat sen sijaan kaiken niiden sanojasta.
Kun ihminen ei osaa kohdata omaa pahaa oloaan, turhautumistaan, väsymystään tai kyvyttömyyttään asettaa rajoja, hänen on helppo siirtää vastuu ja syyllisyys toiselle. Kiltille ja herkälle lapselle tai kumppanille annettu leima – kuten ”dramaattinen” tai ”vaikea” – oli usein vain toisen aikuisen keino vaimentaa sinun aito toiveesi, surusi tai rajasi, joita hän ei kestänyt kohdata.
Sinä poimit nuo sanat talteen ja aloit kantaa niitä kuin raskasta reppua, koska uskoit, että niin kuuluu tehdä. Mutta nuo lauseet syntyivät muiden ymmärtämättömyydestä, heidän omista peloistaan tai heidän rajallisuudestaan. Ne olivat heidän tarinoitaan, jotka he vain ripustivat sinun olkapäillesi.
Sisäinen sabotaasi ja vanha käsikirjoitus
Suurin vaara menneisyyden tarinoissa on se, että ne alkavat ohjata elämäämme huomaamattamme. Jos minäkuvaasi on istutettu tarina siitä, että ”et koskaan onnistu missään”, mielesi alkaa suorastaan etsiä todisteita tästä uskomuksesta.
Kun teet pienen virheen, alaston ja vanha lause herää sekunneissa henkiin: ”No tietenkin, minähän olen aina tällainen.” Samalla hetkellä ohitat kaikki ne sadat kerrat, jolloin olet onnistunut, jaksanut ja selvinnyt. Käsittelet itseäsi vanhan, vääristyneen käsikirjoituksen mukaan ja sabotoit oman kasvusi, koska tuntematon ja uusi minäkuva herättää aluksi pelkoa.
Kannanotot, joita olet pitänyt faktoina, ovatkin vain vanhoja muistoja. Sinä et ole sama ihminen, joka olit silloin, kun nuo sanat sinuun lyötiin. Sinulla on eri määrä viisautta, erilaiset työkalut ja ennen kaikkea oikeus valita, mitä uskot.
Miten kirjoittaa oma tarina uusiksi?
Menneisyyden tarinoista vapautuminen ei tarkoita historian pyyhkimistä pois. Se tarkoittaa sitä, että otat kynän takaisin omiin käsiisi ja päätät, mitkä lauseet saavat jäädä elämääsi ja mitkä on aika pyyhkiä yli.
- Tunnista vieras ääni: Kun huomaat arvostelevaasi itseäsi ankarasti, pysähdy ja kysy: Kenen ääni tämä todella on? Onko tämä minun oma, lempeä aikuisen ääneni, vai onko tämä vanhemman, opettajan tai ex-kumppanin lause menneisyydestä?
- Palauta vastuu sanojalle: Kun tunnistat lauseen alkuperän, sano itsellesi mielessäsi: ”Tämä leima kuuluu sinulle, ei minulle. Minä en suostu enää kantamaan sitä.” Anna tuon tarinan jäädä sinne, mistä se tulikin.
- Kirjoita uusi totuus: Jos vanha tarina väittää sinun olevan vaikea tai riittämätön, korvaa se konkreettisilla teoilla tästä päivästä. Katso itseäsi tässä hetkessä ja muistuta: ”Minä teen parhaani. Minulla on oikeus rajoihini, ja minä olen arvokas juuri tällaisena.”
Sinun ei tarvitse kantaa muiden antamia määritelmiä mukanasi loppuelämääsi. Sinun minäkuvasi ei ole kiveen hakattu monumentti, vaan elävä, muuttuva ja kasvava tarina, jota sinä kirjoitat jokaisella hengitykselläsi. Salli itsellesi vapaus riisua vanhat leimat ja katsoa itseäsi uusin, armollisin silmin tänään. Olet sen arvoinen. 🤍
Feeniksin Kyynel – feeniksinkyynel.fi
Vastaa