Mitä itsensä rakastaminen oikeasti tarkoittaa – miksi se on niin vaikeaa – ja miksi ilman sitä et voi täysipainoisesti rakastaa muita.
Itsensä rakastaminen
Sana, joka herättää monessa epämukavan tunteen.
Se tuntuu itsekeskeiseltä. Jotenkin luvattomalta – ikään kuin se pitäisi ansaita ensin tai pyytää siihen lupa.
Mutta mitä jos itsensä rakastaminen ei olekaan sitä?
Mitä jos se on jotain paljon yksinkertaisempaa – ja paljon tärkeämpää?
Mitä itsensä rakastaminen ei ole
Ensin on tärkeää purkaa väärinkäsitykset.
Itsensä rakastaminen ei ole narsismia – se ei tarkoita, että olet parempi kuin muut tai, etteivät muiden tarpeet merkitse mitään.
Se ei ole muiden tarpeiden sivuuttamista – voit välittää syvästi muista ja silti rakastaa itseäsi.
Se ei ole ylimielisyyttä tai itsensä korostamista – päinvastoin, aito itsensä rakastaminen on usein hiljaista ja vaatimatonta.
Se ei ole täydellisyyttä – se ei tarkoita, että pidät kaikesta itsessäsi tai, ettei sinulla ole kehitettävää.
Mitä itsensä rakastaminen on
Se on samaa myötätuntoa, jota antaisit rakkaalle ystävälle – mutta suunnattuna itsellesi.
Ajattele miten kohtelet parasta ystävääsi, kun hän on vaikeassa tilanteessa.
Kuuntelet. Olet läsnä. Et tuomitse. Et vaadi täydellisyyttä. Muistat hänen vahvuutensa myös silloin kun hän itse unohtaa ne.
Itsensä rakastaminen tarkoittaa sitä, että voit olla tällainen ystävä myös itsellesi.
Miksi itsensä rakastaminen on niin vaikeaa
Useimmilla meistä on historiaa, jonka takia itsensä rakastaminen tuntuu vieraalta tai jopa kielletyltä.
Lapsuuden opit
Moni on kasvanut ympäristössä, jossa opittiin, että muiden tarpeet menevät ensin. Että itsekkyys on pahasta. Että omien tarpeiden ilmaiseminen on vaativuutta tai heikkoutta.
Nämä opit juurtuvat syvälle. Ne eivät katoa aikuisenakaan – ne vain muuttavat muotoaan.
Kulttuurinen viesti
Yhteiskunta lähettää ristiriitaisia viestejä. Samaan aikaan kehotetaan huolehtimaan itsestä – kuitenkin usein heitä, jotka tekevät niin, pidetään itsekeskeisinä.
Erityisesti naisille opetetaan usein – suoraan ja epäsuoraan – että hyvä nainen laittaa muut ensin. Aina. Ilman selittelyjä.
Sisäinen kriitikko
Monilla on sisäinen ääni, joka kommentoi armottomasti. Kun yrität rakastaa itseäsi – tämä ääni saattaa sanoa: ”Et ansaitse sitä.” Tai: ”Älä ole niin itsekeskeinen.”
Tämä ääni on opittu – ja se voidaan hiljentää. Mutta se vaatii tietoista työtä.
Tyhjästä ei voi antaa – tässä on ydin
Tässä on totuus, jonka ymmärtäminen muuttaa kaiken:
Mitä enemmän laiminlyöt omia tarpeitasi – sitä vähemmän sinulla on oikeasti annettavaa muille.
Tämä ei ole teoriaa. Se on fysiologiaa.
Väsynyt, tyhjä ja itsensä unohtanut ihminen ei ole parempi äiti, kumppani, ystävä tai työntekijä. Hän on läsnä kehollisesti – mutta poissa henkisesti. Hän antaa – mutta annoksista, jotka pienenevät koko ajan.
Itsensä rakastaminen ei vie mitään pois muilta. Se ei vie aikaa tai energiaa pois läheisiltä.
Se täyttää sen säiliön, josta annat.
Kun säiliö on täynnä – voit antaa vilpittömästi, ilosta, täydestä sydämestä.
Kun säiliö on tyhjä – voit antaa vain pakosta, velvollisuudesta, syyllisyydestä.
Kumpi lahja on parempi?
Itsensä rakastamisen eri tasot
Itsensä rakastaminen ei ole vain suuri abstrakti käsite. Se ilmenee käytännössä monella tasolla:
Kehollinen taso
Nukut tarpeeksi, koska keho tarvitsee levon. Syöt riittävästi ja monipuolisesti, koska keho tarvitsee ravinnon. Liikut, et suorittaaksesi vaan, koska keho kaipaa liikettä. Lepäät silloin, kun olet sairas, sen sijaan että pakottaudut vain jatkamaan. Kuuntelet kipua, sen sijaan että sivuutat sen.
Emotionaalinen taso
Tunnistat omat tunteesi, sen sijaan että painat ne alas. Annat itsellesi luvan olla surullinen, vihainen tai peloissaan – ilman tuomiota. Et selittele tunteitasi pois. Pyydät apua, kun tarvitset, koska olet sen arvoinen.
Sosiaalinen taso
Pidät kiinni rajoistasi, koska arvostat omaa energiaasi. Sanot ei, kun et voi – ilman pitkää selittelyä. Ympäröit itsesi ihmisillä, jotka nostavat sinua ylös – eivät vie alaspäin. Poistu tilanteista, jotka jatkuvasti kuluttavat sinua.
Henkinen taso
Puhut itsellesi lempeästi – erityisesti silloin, kun asiat menevät pieleen. Et vaadi itseltäsi täydellisyyttä. Annat itsellesi saman anteeksiannon, jonka antaisit ystävälle. Teet jotain pelkästään ilon vuoksi – ilman ilman syytä tai selitystä.
Itsensä rakastaminen on taito – ei tunne
Tässä on tärkeä huomio:
Itsensä rakastaminen ei aina tunnu hyvältä. Erityisesti alussa.
Se voi tuntua vieraalta. Epämukavalta. Jopa väärältä.
Se johtuu siitä, että teet jotain uutta – toimit vastoin opittua kaavaa. Ja aivot vastustavat muutosta.
Mutta itsensä rakastaminen on taito – ei tunne, joka joko on tai ei ole. Se on päätöksiä. Tekoja. Valintoja.
Ja kuten kaikki taidot – se kehittyy harjoittelemalla.
Käytännön harjoitus – kirje itsellesi
Tämä on yksi tehokkaimmista harjoituksista, joita tiedän.
Kirjoita itsellesi kirje – ikään kuin kirjoittaisit rakkaalle ystävälle, joka on täsmälleen sinun tilanteessasi.
Kerro hänelle: Mitä arvostat hänessä. Miten hän on kasvanut viime aikoina – hiljaisesti, huomaamatta. Mistä kaikesta hän on selvinnyt – josta hän ei anna itselleen tunnustusta. Mitä hän ansaitsee enemmän elämässään. Mitä haluaisit hänen tietävän itsestään.
Lue kirje sitten itsellesi.
Se voi tuntua oudolta. Ehkä kyyneleet tulevat. Ehkä sisäinen kriitikko yrittää keskeyttää.
Anna kaiken tulla. Siinä epämukavuudessa on jotain erittäin tärkeää – se kertoo kuinka kauas olet ajautunut omasta lempeydestäsi.
Ja samalla se näyttää miten lähellä tie takaisin on.
Itsensä rakastaminen on lupaus
Jokainen kerta kun:
Lepäät ilman syyllisyyttä – Pidät kiinni rajoistasi – Puhut itsellesi lempeästi virheen jälkeen – Teet jotain pelkästään itsesi vuoksi – Pyydät mitä tarvitset, sen sijaan että odotat
…annat itsellesi pienen lupauksen:
Minä olen tärkeä. Minun tarpeeni ovat tärkeitä. Minä ansaitsen huolenpitoa – myös omaa.
Nämä lupaukset lisääntyvät. Ja vähitellen ne muuttavat suhdetta itseesi – ja sitä kautta suhdetta kaikkeen muuhun.
Feeniksin Kyynel – feeniksinkyynel.fi
Vastaa