Feeniksin Kyynel

Avainsana: itsensä arvostaminen

  • Et voi muuttaa toista ihmistä – mutta voit muuttaa sen, mitä hyväksyt

    Et voi muuttaa toista ihmistä – mutta voit muuttaa sen, mitä hyväksyt

    Yksi vaikeimmista totuuksista ihmissuhteissa – ja miksi sen hyväksyminen on lopulta vapautumista, ei luovuttamista.

    Moni meistä on yrittänyt muuttaa toista ihmistä.

    Hienovaraisesti. Suoraan. Kärsivällisesti. Toivoen. Pyytäen. Vaatien. Odottaen.

    Tähän yrittämiseen voi kulua vuosia. Ja yleensä tulos on sama: toinen ei muutu. Tai muuttuu hetkellisesti – sanoo haluavansa muuttua, ehkä yrittääkin – ja palaa vähitellen entiseen.

    Tämä ei ole epäonnistuminen. Se ei tarkoita, että teit jotain väärin tai, että olisit voinut yrittää enemmän tai eri tavalla. Se tarkoittaa yhtä yksinkertaista asiaa:

    Ihminen muuttuu vain, kun hän itse haluaa muuttua.

    Miksi toisen muuttaminen ei onnistu

    Tämä totuus on vaikea hyväksyä. Siksi on tärkeää ymmärtää, miksi se on totta – ei vain lauseena, joka sanotaan, vaan oikeasti.

    Muutos on syvällinen psykologinen prosessi. Se ei tapahdu käskemällä tai pyytämällä. Se tapahtuu, kun ihminen itse oivaltaa tarpeen muutokseen – sisältä, omasta kokemuksestaan käsin.

    Ulkoinen paine voi saada ihmisen käyttäytymään eri tavalla hetkellisesti. Pelko, syyllisyys, häpeä tai halu miellyttää voivat tuottaa tilapäistä muutosta.

    Mutta pysyvä muutos vaatii sisäistä motivaatiota. Se vaatii, että ihminen itse näkee muutoksen tarpeelliseksi ja haluaa sitä – ei siksi, että joku toinen sitä vaatii.

    Kukaan muu ei voi tehdä tätä toisen puolesta. Ei rakkain ihminen, ei paras ystävä, ei terapeutti.

    Mitä yrittäminen tekee sinulle

    Kun yrität muuttaa toista – käytät energiaa johonkin, joka ei ole sinun hallinnassasi.

    Selitellään, toivotaan, petytään, yritetään uudelleen eri tavalla. Ehkä suututaan ja annetaan anteeksi. Ehkä asetetaan rajoja, jotka eivät pidä. Ehkä toivotaan että ”tällä kertaa” asiat ovat eri lailla.

    Tämä on uuvuttavaa. Ja sitä voi jatkua vuosia – koska luovuttaminen yrittämisestä voi tuntua luovuttamiselta kokonaan. Ikään kuin hyväksyisi tilanteen sellaisena kuin se on, ilman mitään vaikutusmahdollisuutta.

    Mutta tässä on väärinkäsitys, joka kannattaa purkaa.

    Hyväksyminen ei ole luovuttamista

    Kun puhutaan toisen muuttumattomuuden hyväksymisestä, moni tulkitsee sen luovuttamiseksi. Alistumiseksi. Tilanteen hyväksymiseksi sellaisena kuin se on, ilman mitään toimintaa.

    Mutta hyväksyminen ei tarkoita sitä.

    Hyväksyminen tarkoittaa todellisuuden näkemistä selkeästi – ilman sumuverhoa, jonka toivo, pelko tai halu rakentavat.

    Se tarkoittaa: näen miten asiat todella ovat. En, miten haluaisin niiden olevan. En, miten ne ehkä joskus voisivat olla. Vaan, miten ne ovat nyt.

    Tästä selkeydestä käsin voit tehdä parempia päätöksiä – omaa elämääsi koskevia päätöksiä, jotka ovat sinun vallassasi.

    Mitä voit muuttaa

    Et voi muuttaa toista. Mutta voit muuttaa sen, mitä hyväksyt.

    Voit muuttaa sen, mihin reagoit ja miten. Voit muuttaa sen, mitä päätät sietää ja mitä et. Voit muuttaa sen, millaisia rajoja asetat – ja pidät kiinni niistä.

    Nämä ovat kaikki sinun vallassasi. Täysin.

    Tämä ei ole toisen tuomitsemista tai hylkäämistä. Se on omien arvojen, tarpeiden ja rajojen tunnistamista – ja niiden kunnioittamista.

    Rajat eivät ole rangaistuksia

    Rajan asettaminen ei tarkoita, että yrität muuttaa toista epäsuorasti. Se ei tarkoita ”jos asetan tämän rajan, hän ehkä muuttuu.”

    Raja on oma päätöksesi omasta käyttäytymisestäsi – siitä, mitä sinä teet tai et tee riippumatta siitä, miten toinen toimii.

    Esimerkki: ”Jos sinä jatkat tällä tavalla – minä en voi jatkaa tässä suhteessa” on raja. Se ei yritä muuttaa toista. Se kertoo, mitä sinä teet.

    Toinen voi reagoida monella tavalla – ehkä muuttuu, ehkä ei. Mutta raja ei ole väline toisen muuttamiseen. Se on väline oman hyvinvoinnin suojaamiseen.

    Muuttumaton ei tarkoita pahaa ihmistä

    Toinen ei välttämättä ole huono ihminen siksi, että ei muutu.

    Ihmisillä on omat historiansa, omat haavansa, omat oppimansa kaavat. Jotkut käyttäytyvät loukkaavasti, välinpitämättömästi tai epäkunnioittavasti täysin tietämättään – tai tietäen, mutta kykenemättä muuttamaan sitä ilman suurta sisäistä työtä.

    Ymmärtäminen ei tarkoita hyväksymistä. Voit ymmärtää, miksi toinen on sellainen kuin on – ja silti tunnistaa, että kyseinen käyttäytyminen ei ole sinulle hyväksi.

    Nämä kaksi asiaa voivat elää rinnakkain.

    Energian uudelleensuuntaaminen

    Kun lakkaat yrittämästä muuttaa toista – vapautuu jotain merkittävää.

    Vapautuu energia, jota olet käyttänyt toivomiseen, yrittämiseen, pettymiseen ja odottamiseen. Energia, jonka keskipisteenä on toinen ihminen ja hänen muuttumisensa.

    Tämä energia on sinun. Se on aina ollut sinun.

    Ja nyt voit suunnata sen itseesi.

    Omaan kasvuusi. Oman elämäsi rakentamiseen. Sen tutkimiseen, mitä sinä todella haluat ja tarvitset. Sellaisten ihmissuhteiden vaalimiseen, jotka ravitsevat sinua sen sijaan, että kuluttavat.

    Mitä tapahtuu, kun lopettaa yrittämisen

    Tässä on jotain, mitä monet kertovat kokeneensa, kun lopulta hyväksyvät, ettei toinen muutu:

    Ensin tulee suru. Toivosta luopuminen on menetys – vaikka toivo olisi ollut epärealistinen. Se sattuu.

    Sen jälkeen tulee selkeys. Ikään kuin sumu hajoaa. Näkee tilanteen sellaisena kuin se on – kenties ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

    Ja lopulta tulee vapaus. Vapaus tehdä päätöksiä oman elämänsä suhteen – todellisuuden pohjalta, ei toiveiden pohjalta.

    Kaikki eivät vapaudu samassa järjestyksessä tai samassa aikataulussa. Mutta selkeytyminen alkaa siitä, kun lakkaa katsomasta toisen suuntaan ja kääntyy katsomaan omaa suuntaansa.

    Kysymyksiä itsellesi

    Jos tunnistat itsesi tästä tekstissä – on hyödyllistä pysähtyä muutaman kysymyksen äärelle. Ei ratkaisua vaativiksi, vain pohdittaviksi.

    Kuinka kauan olen odottanut muutosta, jonka halusin tapahtuvan?

    Mitä energia, jonka olen käyttänyt toisen muuttamiseen yrittämiseen, voisi tehdä suunnattuna omaan elämääni?

    Mikä olisi erilaista elämässäni, jos hyväksyisin, että toinen on juuri sellainen kuin on – eikä muutu?

    Mitä minä todella haluan omalta elämältäni?

    Viimeinen kysymys on usein kaikkein tärkein. Koska toisen muuttamiseen keskittyminen on toisinaan myös tapa välttää sitä kysymystä.

    Vapaus löytyy omalta suunnalta

    Tässä on se, mikä tekee tästä totuudesta lopulta vapauttavan – vaikka se aluksi tuntuu menettämiseltä:

    Kun et enää yritä muuttaa toista, et enää ole tilanteessa, jossa oma elämäsi on tauolla sen takia, mitä toinen tekee tai ei tee.

    Voit alkaa rakentaa omaa elämääsi – niistä lähtökohdista, jotka ovat sinulla jo nyt. Ei sitten, kun toinen muuttuu. Ei, jos tilanne muuttuu.

    Nyt.

    Se on vapaus, jota kukaan muu ei voi sinulle antaa – eikä ottaa pois.

    Feeniksin Kyynel – feeniksinkyynel.fi

  • Terveen itsevarmuuden salaisuus

    Terveen itsevarmuuden salaisuus

    Terve itsevarmuus ei ole äänekkyyttä tai itsekorostusta. Se on hiljaa tietämistä, että olet riittävä – myös silloin kun muut ovat eri mieltä.

    Moni sekoittaa itsevarmuuden ja ylimielisyyden.

    Ajatellaan, että itsevarma ihminen on kovaääninen, tilaa vievä, itseänsä korostava. Hän tietää aina vastauksen. Hän ei epäile. Hän ei pelkää.

    Mutta aito terve itsevarmuus näyttää hyvin erilaiselta.

    Se on hiljainen. Vakaa. Sisäinen.

    Se ei tarvitse muiden vahvistusta. Se ei kaadu kritiikistä. Se ei petä epäonnistumisessa.

    Mitä terve itsevarmuus oikeasti on

    Terve itsevarmuus on sisäinen tila – ei ulkoinen esitys.

    Se on tietoisuus omasta arvosta, joka ei riipu siitä mitä muut ajattelevat tai miten tilanteet sujuvat.

    Terveesti itsevarma ihminen:

    Pystyy sanomaan mielipiteensä – ilman tarvetta saada muiden hyväksyntä tai pelkoa hylätyksi tulemisesta.

    Pystyy ottamaan kritiikkiä vastaan – ilman, että se tuhoaa itsetunnon. Hän voi arvioida onko kritiikki aiheellista ja reagoida sen mukaan – ei puolustautua automaattisesti.

    Pystyy epäonnistumaan – ilman, että se määrittelee hänen arvoaan. Epäonnistuminen on tietoa, ei tuomio.

    Pystyy olemaan eri mieltä – myös ihmisten kanssa, joiden hyväksyntä on tärkeää. Hän ei muuta mielipidettään sosiaalisen paineen takia.

    Pystyy pyytämään apua – ilman, että se tuntuu heikkoudelta. Hän tietää omat rajansa ja hyväksyy ne.

    Mistä epäterve itsevarmuus syntyy

    On tärkeää erottaa kaksi asiaa, jotka näyttävät samalta mutta ovat hyvin erilaisia:

    Epäterve itsevarmuus – kovuus, ylimielisyys, muiden alentaminen – on usein suojamekanismi. Se peittää sisäistä epävarmuutta. Mitä kovemmin ihminen korostaa itseään – sitä todennäköisemmin hän yrittää suojata jotain haurasta sisällään.

    Terve itsevarmuus ei tarvitse korostamista. Se ei tarvitse muiden alentamista noustakseen. Se on vakaa myös silloin kun ympäristö ei vahvista sitä.

    Mistä terve itsevarmuus rakentuu

    Se ei rakennu saavutuksista – vaikka saavutukset voivat tukea sitä tilapäisesti.

    Se rakentuu kolmesta perustasta:

    Itsensä tunteminen. Kun tiedät kuka olet – arvosi, vahvuutesi, rajasi, heikkoutesi – sinulla on pohja, jolla seistä. Et tarvitse muiden määrittelevän sinua, koska sinulla on jo oma määritelmäsi.

    Itsensä tunteminen ei tarkoita, että olet selvittänyt kaiken. Se tarkoittaa, että olet kiinnostunut itsestäsi – rehellisesti ja uteliaasti.

    Itsensä hyväksyminen. Tämä on vaikein kohta. Se tarkoittaa kokonaisuuden hyväksymistä – ei vain vahvuuksien vaan myös heikkouksien, epävarmuuksien ja keskeneräisyyden.

    Kun hyväksyt itsesi kokonaisena – et tarvitse muiden hyväksyntää vakuuttaaksesi itsellesi, että olet ok.

    Itsensä kunnioittaminen. Kun kunnioitat itseäsi – tarpeitasi, arvojasi, rajojasi – se näkyy ulospäin ilman, että sinun tarvitsee korostaa itseäsi.

    Kunnioitus näkyy siinä miten puhut itsestäsi. Miten pidät kiinni rajoistasi. Miten kohtelet itseäsi kun asiat menevät pieleen.

    Itsevarmuus ja haavoittuvuus – yllättävä yhteys

    Terveesti itsevarmat ihmiset voivat olla haavoittuvaisia.

    He voivat sanoa ”en tiedä.” He voivat myöntää epäonnistumisensa. He voivat näyttää epävarmuutensa.

    Koska heidän arvonsa ei ole kiinni siitä, että he tietävät kaiken tai onnistuvat aina.

    Haavoittuvuus ei uhkaa heidän itsevarmuuttaan – koska itsevarmuus ei perustu täydellisyyteen.

    Itsevarmuus kasvaa tekojen kautta

    Jokainen kerta kun:

     – Pidät kiinni rajoistasi, vaikka se tuntuu epämukavalta

     – Sanot mitä ajattelet, vaikka se poikkeaa muiden mielipiteistä

     – Teet jotain, vaikka pelottaa

     – Epäonnistut ja jatkat silti

     – Kohtelet itseäsi lempeästi virheen jälkeen

    …itsevarmuus kasvaa hieman.

    Ei kerralla. Ei dramaattisesti. Vaan pienin askelin – jokainen teko rakentaa seuraavaa.

    Itsevarmuus vs. muiden hyväksyntä

    Tässä on käytännöllinen testi:

    Kun teet päätöksen – teetkö sen siksi, että se tuntuu oikealta sinulle, vai siksi, että muut hyväksyvät sen?

    Kun sanot mielipiteesi – muuttuuko se riippuen siitä kenen kanssa olet?

    Kun epäonnistut – onko pahin asia oma pettymyksesi vai se mitä muut ajattelevat?

    Nämä kysymykset eivät ole tuomioita. Ne ovat karttoja – ne näyttävät missä itsevarmuus nojaa ulkoisiin tukirakenteisiin.

    Yksi harjoitus tänään

    Tänään – yhdessä tilanteessa – toimi niin kuin itsevarma versio sinusta toimisi.

    Ei tarvitse olla suuri hetki:

     – Kerro mielipiteesi, vaikka se poikkeaa muiden mielipiteistä

     – Pidä kiinni yhdestä rajasta

     – Tee jotain mitä olet lykännyt pelon takia

     – Vastaa kysymykseen rehellisesti sen sijaan, että kerrot mitä muut haluavat kuulla

    Huomaa miltä se tuntuu.

    Epämukavuus on normaalia – se tarkoittaa, että teet jotain uutta. Se tarkoittaa, että kasvat ihmisenä.

    Itsevarmuus ei ole päämäärä – se on suunta

    Et saavuta täydellistä itsevarmuutta jonain tiettynä päivänä.

    Mutta voit kulkea siihen suuntaan – päivä kerrallaan, teko kerrallaan.

    Ja matkan varrella huomaat jotain:

    Muiden mielipiteet alkavat painaa vähemmän. Epäonnistumiset alkavat tuntua vähemmän lopullisilta. Oma äänesi alkaa kuulua selkeämmin.

    Se on terve itsevarmuus. Ei esitys – vaan tila, jossa olet kotonasi itsessäsi.

    Feeniksin Kyynel – feeniksinkyynel.fi

  • Minä riitän – miksi nämä kaksi sanaa ovat niin vaikeat sanoa ääneen

    Minä riitän – miksi nämä kaksi sanaa ovat niin vaikeat sanoa ääneen

    Itsensä arvostaminen ei tarkoita ylimielisyyttä. Se tarkoittaa, että näet oman arvosi selkeästi.

    Kokeile.

    Sano ääneen – tai ainakin mielessäsi:

    ”Minä riitän.”

    Miltä se tuntui?

    Helpolta? Epämukavalta? Tyhjältä? Ehkä jopa hävettävältä?

    Se tunne – juuri se – kertoo jotain tärkeää.

    Miksi ”minä riitän” on niin vaikea sanoa

    Useimmille meistä lause tuntuu liian rohkealta. Liian itsekeskeiseltä. Ikään kuin se pitäisi ansaita ensin.

    Kun olen parempi äiti. Kun olen saavuttanut enemmän. Kun olen laihtunut. Kun olen järjestänyt elämäni.

    Näillä ehdoilla riittäminen ei ole riittämistä. Se on suorittamista.

    Mistä riittämättömyyden tunne tulee

    Se ei synny tyhjästä. Se opitaan.

    Ehkä lapsuudessa hyväksyntä tuli suoritusten kautta – hyvät arvosanat, kiltteys, muiden miellyttäminen. Ilman suorituksia tuli tunne, ettei ollut tarpeeksi.

    Ehkä ympäristö opetti, että vaatimattomuus on hyve – ja itsensä arvostaminen on ylimielisyyttä.

    Ehkä vertailu muihin on ollut niin jatkuvaa, että oma arvo on aina tuntunut vajaalta.

    Nämä opitut kaavat jäävät syvälle. Ne muuttuvat automaattisiksi ajatuksiksi, jotka pyörivät taustalla – usein niin tuttuina, että niitä ei edes huomaa.

    ”En ole tarpeeksi hyvä.” ”Muut osaavat paremmin.” ”Pitäisi olla enemmän.”

    Mitä itsensä arvostaminen oikeasti tarkoittaa

    Ei täydellisyyttä. Ei ylimielisyyttä. Ei kaiken hyväksymistä.

    Se tarkoittaa tätä:

    Arvosi ei riipu siitä mitä teet, saat aikaan tai mitä muut ajattelevat sinusta.

    Se on sinussa – jo nyt, juuri tällaisena.

    Tämä on ero, joka muuttaa kaiken:

    Ulkoinen arvo vaihtelee – sen mukaan miten onnistut, mitä saavutat, miten muut reagoivat.

    Sisäinen arvo ei vaihtele. Se on vakio. Se ei kasva suoritusten myötä eikä katoa epäonnistumisen jälkeen.

    Miksi sisäinen arvo on niin vaikea löytää

    Koska olemme tottuneet etsimään arvoamme ulkoapäin.

    Tunnustuksesta. Kiitoksesta. Muiden hyväksynnästä. Peilaamme itseämme jatkuvasti – sosiaalisessa mediassa, työpaikalla, ihmissuhteissa.

    Ja kun palaute on positiivista – tunnemme olevamme riittäviä. Kun se on negatiivista – tunnemme olevamme vajaita.

    Tämä on uuvuttava tapa elää. Koska et voi koskaan hallita mitä muut ajattelevat. Voit vain yrittää. Ja yrittää. Ja yrittää.

    Kolme askelta kohti ”minä riitän” -kokemusta

    Nämä eivät ole pikakorjauksia. Ne ovat harjoituksia, jotka rakentavat suhdetta itseesi vähitellen.

    1. Huomaa milloin mittaat arvoasi ulkoisilla mittareilla

    Milloin tunnet olevasi ”tarpeeksi” vain, kun olet onnistunut jossakin? Milloin arvo tuntuu katoavan, kun jokin menee pieleen?

    Vain havainnoi. Älä tuomitse edes tätä.

    2. Kokeile lausetta – päivittäin

    Sano mielessäsi – tai ääneen, jos uskallat:

    ”Minä riitän juuri tällaisena kuin olen – tänään, tässä hetkessä.”

    Huomaa vastarinta. Se on normaalia. Se kertoo kuinka syvällä tämä kaava on.

    Jatka silti. Toistaminen muuttaa vähitellen sitä mitä uskot.

    3. Kerää todisteita omasta arvostasi

    Kirjoita ylös asioita, jotka olet tehnyt hyvin. Hetkiä, jolloin olet ollut itsesi paras versio. Tapoja, joilla olet kasvanut – hiljaisesti, huomaamatta.

    Nämä eivät ole suorituksia, joilla ansaitset arvoasi. Ne ovat muistutuksia siitä, että olet jo riittävä.

    Yksi lause tänä aamuna

    Ennen kuin alat arvioida päivää tai suorittaa ensimmäistä tehtävää – sano itsellesi:

    ”Minä riitän.”

    Ei ehdoilla. Ei ”kunhan teen tämän ensin.”

    Vain: minä riitän.

    Se voi tuntua tyhjältä lauseelta aluksi. Mutta toistettuna – päivästä toiseen – se alkaa muuttua todeksi.

    Ei siksi, että olet muuttunut. Vaan siksi, että alat nähdä sen mikä on ollut siellä koko ajan.

    Feeniksin Kyynel – feeniksinkyynel.fi

  • Uskallatko olla oma itsesi parisuhteessa – vai esitätkö versiota, joka kelpaa?

    Uskallatko olla oma itsesi parisuhteessa – vai esitätkö versiota, joka kelpaa?

    Rakkaus ei tarkoita itsensä häivyttämistä. Se tarkoittaa tulemista nähdyksi sellaisena kuin olet.

    Moni meistä on oppinut jo varhain muokkaamaan itseään sen mukaan mitä ympäristö odottaa.

    Olemme kilttejä. Joustavia. Sovimme yhteen. Emme vaadi liikaa.

    Ja sitten tulee parisuhde – ja sama kaava jatkuu. Vain tiiviimmin, lähempänä.

    Mistä se alkaa

    Usein se alkaa pienistä asioista.

    Mielipide jätetään sanomatta, koska se voisi aiheuttaa riidan. Toive jätetään esittämättä, koska toinen ei ehkä ymmärrä. Tunne painetaan alas, koska ei haluta olla rasitteeksi.

    Jokainen näistä tuntuu pieneltä. Mutta ne kertyvät.

    Vähitellen huomaat esittäväsi versiota itsestäsi – et kokonaista itseäsi. Rauhallisempaa. Vaatimattomampaa. Helpompaa.

    Ja jossain vaiheessa herää kysymys: rakastetaanko minua – vai tätä roolia, jota esitän?

    Miksi itsensä häivyttäminen tuntuu turvalliselta

    Koska se on opittu selviytymiskeino.

    Jos lapsuudessa tunteiden näyttäminen johti hylkäämiseen, kritiikkiin tai välinpitämättömyyteen – oppi nopeasti: on turvallisempaa olla näkymätön kuin näkyä ja tulla hylätyksi.

    Tämä kaava siirtyy aikuisiän suhteisiin. Automaattisesti. Tiedostamatta.

    Mitä aito läsnäolo parisuhteessa tarkoittaa

    Se ei tarkoita kaiken sanomista ääneen kaikkina hetkinä.

    Se tarkoittaa sitä, että sinulla on lupa olla kokonainen – myös niissä osissa, jotka ovat epätäydellisiä, epävarmoja tai ristiriitaisia.

    Aito suhde kestää sen.

    Ja jos ei kestä – se kertoo jotain tärkeää suhteesta. Ei sinusta.

    Kolme kysymystä itsellesi

    Varaa hetki. Kirjoita tai pohdi:

    Onko olemassa puolia itsessäni, joita en näytä kumppanilleni – ja miksi?

    Milloin viimeksi sanoin ääneen jotain mitä oikeasti ajattelin – vaikka tiesin, että toinen ei pidä siitä?

    Tuntuuko suhteessa oleminen vapauttavalta vai raskaalta?

    Vastaukset kertovat enemmän kuin mikään ulkopuolinen arvio.

    Rakkaus ei ole rooli

    Paras suhde ei ole se, jossa olet täydellinen.

    Se on se, jossa sinulla on lupa olla epätäydellinen – ja tulla silti rakastetuksi.

    Jos joudut jatkuvasti muokkaamaan itseäsi kelvataksesi – ehkä kysymys ei ole siitä, miten muuttua sopivammaksi. Ehkä kysymys on siitä, kenelle haluat sopia.

    Feeniksin Kyynel – feeniksinkyynel.fi