Mieli vaeltaa menneeseen tai tulevaan keskimäärin 47 % valveillaoloajasta. Tässä mitä sille voi tehdä.
Missä mielesi on juuri nyt?
Luet tätä tekstiä – mutta ajatteletko samalla, mitä sinun pitää tehdä tänään? Eilen tapahtunutta asiaa? Huomista palaveria? Jotain, mitä sanottiin viime viikolla?
Tutkijat Harvardin yliopistosta kehittivät sovelluksen, joka kysyi ihmisiltä satunnaisina hetkinä: mitä teet, mitä ajattelet, ja oletko onnellinen?
Tulos oli hätkähdyttävä.
Ihmiset olivat 46,9 % ajasta ajatuksissaan jossain muualla kuin siinä, mitä tekivät.
Lähes puolet valveillaoloajasta mieli ei ole siellä, missä keho on.
Miksi mieli vaeltaa
Tämä ei ole sinun vikasi. Mieli on evoluution näkökulmasta suunniteltu vaeltamaan.
Mieli, joka osaa ennakoida tulevaa – suunnitella, varoittaa vaaroista, oppia menneestä – on selvinnyt paremmin kuin mieli, joka elää vain tässä hetkessä.
Mutta tässä on ongelma:
Evoluution ohjelmoima mieli ei ole suunniteltu moderniin maailmaan, jossa uhkat ovat enimmäkseen psykologisia, ei fyysisiä. Mieli, joka jatkuvasti vaeltaa tulevaisuuden huoliin ja menneiden tapahtumien analysointiin, aiheuttaa stressiä ilman todellista vaaraa.
Harvardin tutkimuksessa havaittiin myös: mieli, joka vaeltaa on vähemmän onnellinen kuin mieli, joka on läsnä – riippumatta siitä, mitä henkilö tekee.
Läsnäolo tekee asioista tyydyttävämpiä. Myös tylsistä asioista.
Menneisyyden ja tulevaisuuden loukku
Mieli viettää aikaansa kahdessa paikassa silloin, kun se ei ole tässä hetkessä:
Menneisyydessä
Mielessä pyörivät menneet tapahtumat, tehdyt virheet, sanotut sanat. Analysoidaan, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Pohditaan, mitä toinen tarkoitti.
Tämä on ”märehtimistä” – ja se on vahvasti yhteydessä masennukseen.
Menneisyys on muuttumaton. Siellä viettämäsi aika ei muuta sitä, se vain kuluttaa sinulta energiaa.
Tulevaisuudessa
Huolehditaan mitä tapahtuu. Suunnitellaan kaikkea mahdollisia skenaarioita varten. Yritetään kontrolloida sitä, mitä ei voi kontrolloida.
Tämä kaikki ahdistaa.
Tulevaisuutta ei ole vielä olemassa. Siellä viettämäsi aika ei tee siitä parempaa, se vain kuluttaa nykyhetken energiaasi.
Ainut paikka, jossa voit oikeasti elää – on tässä hetkessä.
Mitä läsnäolo oikeasti tarkoittaa
Läsnäolo ei tarkoita, ettei mieli saa koskaan vaeltaa.
Se tarkoittaa, että huomaat, kun se vaeltaa – ja osaat palauttaa sen takaisin.
Se ei tarkoita meditaatiosessiota tai erityistä tekniikkaa.
Se tarkoittaa: – Syödessään maistaa ruoan, eikä skrollaa puhelinta – Kuunnellessaan toista ihmistä oikeasti kuuntelee, eikä mieti omaa vastausta – Kävellessään tuntee jalat maassa, eikä käy läpi päivän tapahtumia – Nukkumaan mennessään antaa mielen rauhoittua, eikä analysoi mennyttä päivää.
Nämä ovat pieniä hetkiä – mutta ne kertyvät. Ja niiden laatu ratkaisee enemmän kuin niiden määrä.
Aistit ovat portti tähän hetkeen
Tässä on yksinkertainen totuus:
Mieli voi vaeltaa missä tahansa. Mutta keho on aina tässä hetkessä.
Aistit – näkö, kuulo, haju, maku, tunto – ovat suora reitti takaisin nykyhetkeen.
Kun kiinnität huomion aistikokemukseen – mitä kuulet nyt, mitä tunnet ihollasi, miltä istuma-asento tuntuu – jne. – mieli palaa automaattisesti tähän hetkeen.
Tässä on syy, miksi luonnossa olo on niin tehokas läsnäolon harjoitus. Luonnon äänet, tuoksu, valo ja tekstuurit antavat aisteille jatkuvasti muuttuvaa informaatiota – ja vievät huomion pois mielen sisäisistä tarinoista.
Läsnäolo ja tunne-elämä
Läsnäolo ei tarkoita vain positiivisista kokemuksista nauttimista. Se tarkoittaa myös vaikeiden tunteiden kohtaamista – sen sijaan, että vältetään niitä työntämällä ne mielestä pois.
Moni käyttää mielen vaeltelua pakoreittinä tunteiden kohtaamisessa.
Kun jokin on epämukavaa, niin mieli hyppää nopeasti jonnekin muualle: tulevaisuuden suunnitteluun, menneiden analysointiin, puhelimen tarkistamiseen.
Mutta tunteet, joita vältetään, eivät katoa. Ne odottavat.
Läsnäolo tarkoittaa myös sitä, että antaa tunteiden tulla, ollaan niiden kanssa, ja annetaan niiden mennä – ilman, että tarvitsee ratkaista mitään tai reagoida mihinkään.
Käytännöllisiä tapoja harjoitella läsnäoloa
Yksi asia kerrallaan
Moderni kulttuuri ylistää multitaskaamista. Mutta aivot eivät oikeasti tee montaa asiaa yhtä aikaa – ne vaihtavat nopeasti tehtävästä toiseen, kuluttaen energiaa joka vaihdosta.
Valitse yksi asia. Tee se loppuun. Siirry seuraavaan.
Aistiankkuri
Kun huomaat mielen vaeltavan – valitse yksi aistimus, jonka voit tuntea juuri nyt. Jalkapohjien kontakti lattiaan. Hengityksen liike rintakehässä. Kupin lämpö kädessä.
Tämä ei vaadi meditaatiota. Hetki riittää.
Siirtymähetket ilman ärsykkeitä
Kun siirryt paikasta toiseen – autossa, kävellen, hississä – anna sen olla ilman puhelinta tai musiikkia.
Nämä pienet siirtymähetket ovat aivojen luonnollisia palautumishetkiä. Älä täytä niitä.
Iltakatsaus ilman arvostelua
Ennen nukkumaanmenoa – kolme minuuttia. Kysy itseltäsi: missä mieleni oli tänään? Mitä olin tekemässä, kun olin eniten läsnä? Mitä huomasin?
Ei arvostelua. Vain havainto.
Luonto ilman tavoitetta
Luonnossa oleminen ilman suorituksia – ilman askelmittaria, podcastia tai tavoitetta – on yksi tehokkaimmista läsnäolon harjoituksista.
Luonto kutsuu kaikkia aisteja käyttöön. Se vie huomion pois mielen sisäisistä tarinoista – yksinkertaisesti siksi, että se on niin rikas aistikokemuksena.
Läsnäolo ei ole päämäärä
Tässä on tärkeä huomio:
Läsnäolo ei ole tila, jonka saavutat ja sen jälkeen olet valmis.
Se on suunta. Jatkuva harjoitus. Päivästä toiseen, hetkestä hetkeen.
Mieli vaeltaa – se on sen luonto. Taito on siinä, että huomaat sen vaeltavan. Ja palautat sen takaisin.
Joka kerta, kun palautat sen, harjoitat läsnäoloa. Ei kerralla. Vaan toistamalla.
Ja vähitellen – ilman, että välttämättä edes huomaat sitä – elämä alkaa tuntua enemmän oikealta. Ei paremmalta olosuhteiltaan. Vaan läsnä olevammalta.
Feeniksin Kyynel – feeniksinkyynel.fi
Vastaa