Arjen pyörteissä, vaatimusten paineessa tai äkillisen ahdistuksen iskiessä saattaa herkästi tuntua siltä, että hukumme omiin tunteisiimme. Kun stressi ottaa vallan ja ajatukset laukkaavat kehää, mieleen hiipii harha: minä olen tämä kaaos. Alamme uskoa, että olemme yhtä kuin se hetkellinen ylivireys, turvattomuus tai solmu, joka pään sisällä vallitsee.
Silloin on aika suunnata katse kohti luontoa ja muistaa metsän vanha viisaus – ikivanha peruskallio.
Peruskallio on seissut paikoillaan vuosisatoja, kenties tuhansia vuosia. Se ottaa vastaan kaiken, mitä taivaalta niskaan vyöryy. Sen päällä käyvät vuoroin repivät syysmyrskyt, purevat pakkaset, pimeys ja polttava keskikesän helle. Sääolosuhteet voivat muuttua monta kertaa saman päivän aikana.
Mutta kallio ei muutu sääksi.
Se ei murene vesisateesta, se ei katoa sumun sekaan, eikä se muutu lumeksi rajuilmassa. Kallio pysyy. Se on luja, järkähtämätön ja muuttumaton. Se antaa sään lipua ylitseen, luottaen omaan pohjimmaiseen lujuuteensa.
Sinä olet peruskallio, tunteesi ovat säätä
Tämä luonnonilmiö kantaa mukanaan kaunista ja helpotusta tuovaa oppituntia meille ihmisille. Sinä et ole yhtä kuin tunteesi, pelkosi tai ohimenevät stressipiikkisi. Sinä olet se peruskallio, jonka läpi ja yli nämä ihmisyyden sääilmiöt kulkevat.
Tunteet ovat luonteeltaan kuin sää. Ne nousevat, ne saavuttavat huippunsa, ne muuttavat muotoaan ja lopulta ne väistyvät. Rajuintakaan ukkosmyrskyä ei ole luotu kestämään ikuisesti. Kun annat tunteelle luvan tulla – ilman että yrität lukita sitä taistelemalla sitä vastaan – huomaat, että se menee lopulta ohi.
Kun samaistut peruskallioon, oivallat jotain olennaista tunteiden säätelystä ja stressinhallinnasta:
- Salliminen: Sinun ei tarvitse estää sadetta tulemasta. Tunteet saavat tuntua kehossa, ne saavat tulla ja mennä.
- Etäisyys: Voit havainnoida huoliasi ja ajatuksiasi hieman ulkopuolelta, vain huomioida: ”Ahaa, huomaan, että minussa herää juuri nyt voimakas stressin tunne ja ajatukseni laukkaavat. Tämä on vain ohimenevä reaktio. Minä itse olen tässä hetkessä turvassa.”
- Muuttumattomuus: Myrskynkin alla sinun syvin olemuksesi, arvosi ja sisäinen rauhasi pysyvät täysin ehjinä.
Miten maadoittua myrskyn keskellä?
Kun seuraavan kerran tunnet, että arjen stressi tai tunnekuohu meinaa viedä mukanaan, kokeile tätä yksinkertaista maadoitusharjoitusta. Se auttaa palauttamaan hermoston turvan tunteen ja muistuttaa sinua omasta lujuudestasi.
- Pysäytä liike. Jos mahdollista, istu alas tai aseta molemmat jalkapohjat tukevasti maata tai lattiaa vasten.
- Tuo huomio kehoon. Tunne alustan tuki allasi. Kuvittele mielessäsi, kuinka jalkapohjasi kiinnittyvät syvälle maan uumeniin, aivan kuten peruskallio on juurtunut maaperään.
- Hengitä vapaasti. Ota muutama syvä, hidas hengitys. Anna uloshengityksen pudottaa hartioita alemmas. Joka Solulla voit muistuttaa itseäsi: Tämä on vain ohimenevää säätä. Minä seison vakaana.
- Kosketa luontoa. Jos olet ulkona, etsi käsiisi elävä puunrunko tai kylmä, karhea kivi. Anna sormiesi tuntea sen aitous ja lujuus. Luonnon koskettaminen maadoittaa ylivireää hermostoa tehokkaasti.
Sisäinen rauha on aina tallella
Me emme voi hallita sitä, milloin elämä tarjoilee meille aurinkoisia tyynen sään päiviä ja milloin päällemme vyöryy sakea sumu tai kylmä syysmyrsky. Mutta me voimme muuttaa sen, miten suhteudumme tähän säähän.
Sinulla on lupa levätä omassa lujuudessasi. Sinun ei tarvitse murentua jokaisesta vastaantulevasta haasteesta. Muista metsän kallio: anna sään tulla, anna sen tuntua, ja anna sen jatkaa matkaansa. Sen alla sinä olet täysin turvassa, luja ja ehjä. Aina. 🤍
Feeniksin Kyynel – feeniksinkyynel.fi
Vastaa