Itsensä arvostaminen ei tarkoita ylimielisyyttä. Se tarkoittaa, että näet oman arvosi selkeästi.
Kokeile.
Sano ääneen – tai ainakin mielessäsi:
”Minä riitän.”
Miltä se tuntui?
Helpolta? Epämukavalta? Tyhjältä? Ehkä jopa hävettävältä?
Se tunne – juuri se – kertoo jotain tärkeää.
Miksi ”minä riitän” on niin vaikea sanoa
Useimmille meistä lause tuntuu liian rohkealta. Liian itsekeskeiseltä. Ikään kuin se pitäisi ansaita ensin.
Kun olen parempi äiti. Kun olen saavuttanut enemmän. Kun olen laihtunut. Kun olen järjestänyt elämäni.
Näillä ehdoilla riittäminen ei ole riittämistä. Se on suorittamista.
Mistä riittämättömyyden tunne tulee
Se ei synny tyhjästä. Se opitaan.
Ehkä lapsuudessa hyväksyntä tuli suoritusten kautta – hyvät arvosanat, kiltteys, muiden miellyttäminen. Ilman suorituksia tuli tunne, ettei ollut tarpeeksi.
Ehkä ympäristö opetti, että vaatimattomuus on hyve – ja itsensä arvostaminen on ylimielisyyttä.
Ehkä vertailu muihin on ollut niin jatkuvaa, että oma arvo on aina tuntunut vajaalta.
Nämä opitut kaavat jäävät syvälle. Ne muuttuvat automaattisiksi ajatuksiksi, jotka pyörivät taustalla – usein niin tuttuina, että niitä ei edes huomaa.
”En ole tarpeeksi hyvä.” ”Muut osaavat paremmin.” ”Pitäisi olla enemmän.”
Mitä itsensä arvostaminen oikeasti tarkoittaa
Ei täydellisyyttä. Ei ylimielisyyttä. Ei kaiken hyväksymistä.
Se tarkoittaa tätä:
Arvosi ei riipu siitä mitä teet, saat aikaan tai mitä muut ajattelevat sinusta.
Se on sinussa – jo nyt, juuri tällaisena.
Tämä on ero, joka muuttaa kaiken:
Ulkoinen arvo vaihtelee – sen mukaan miten onnistut, mitä saavutat, miten muut reagoivat.
Sisäinen arvo ei vaihtele. Se on vakio. Se ei kasva suoritusten myötä eikä katoa epäonnistumisen jälkeen.
Miksi sisäinen arvo on niin vaikea löytää
Koska olemme tottuneet etsimään arvoamme ulkoapäin.
Tunnustuksesta. Kiitoksesta. Muiden hyväksynnästä. Peilaamme itseämme jatkuvasti – sosiaalisessa mediassa, työpaikalla, ihmissuhteissa.
Ja kun palaute on positiivista – tunnemme olevamme riittäviä. Kun se on negatiivista – tunnemme olevamme vajaita.
Tämä on uuvuttava tapa elää. Koska et voi koskaan hallita mitä muut ajattelevat. Voit vain yrittää. Ja yrittää. Ja yrittää.
Kolme askelta kohti ”minä riitän” -kokemusta
Nämä eivät ole pikakorjauksia. Ne ovat harjoituksia, jotka rakentavat suhdetta itseesi vähitellen.
1. Huomaa milloin mittaat arvoasi ulkoisilla mittareilla
Milloin tunnet olevasi ”tarpeeksi” vain, kun olet onnistunut jossakin? Milloin arvo tuntuu katoavan, kun jokin menee pieleen?
Vain havainnoi. Älä tuomitse edes tätä.
2. Kokeile lausetta – päivittäin
Sano mielessäsi – tai ääneen, jos uskallat:
”Minä riitän juuri tällaisena kuin olen – tänään, tässä hetkessä.”
Huomaa vastarinta. Se on normaalia. Se kertoo kuinka syvällä tämä kaava on.
Jatka silti. Toistaminen muuttaa vähitellen sitä mitä uskot.
3. Kerää todisteita omasta arvostasi
Kirjoita ylös asioita, jotka olet tehnyt hyvin. Hetkiä, jolloin olet ollut itsesi paras versio. Tapoja, joilla olet kasvanut – hiljaisesti, huomaamatta.
Nämä eivät ole suorituksia, joilla ansaitset arvoasi. Ne ovat muistutuksia siitä, että olet jo riittävä.
Yksi lause tänä aamuna
Ennen kuin alat arvioida päivää tai suorittaa ensimmäistä tehtävää – sano itsellesi:
”Minä riitän.”
Ei ehdoilla. Ei ”kunhan teen tämän ensin.”
Vain: minä riitän.
Se voi tuntua tyhjältä lauseelta aluksi. Mutta toistettuna – päivästä toiseen – se alkaa muuttua todeksi.
Ei siksi, että olet muuttunut. Vaan siksi, että alat nähdä sen mikä on ollut siellä koko ajan.
Feeniksin Kyynel – feeniksinkyynel.fi
Vastaa