Suorittaminen ei ole persoonallisuuspiirre. Se on opittu selviytymiskeino. Ja siitä voidaan oppia pois.
Ajattele tyypillistä päivääsi.
Heräät – ja jo ennen kuin nouset sängystä, mieli käy läpi päivän tehtävät. Aamiainen syödään usein nopeasti, puhelinta selaten. Töissä siirryt tehtävästä toiseen. Lounastauko käytetään sähköpostien tarkistamiseen. Illalla hoituvat kotityöt. Ennen nukkumaanmenoa tarkistat vielä kerran kalenterin.
Ja jossakin päivän varrella – ehkä suihkussa, ehkä juuri ennen unta – saattaa nousta tunne: milloin pysähdyin viimeksi? Milloin tein jotain ihan vain siksi että, se tuntui hyvältä?
Jos vastausta on vaikea löytää – tämä artikkeli on sinulle.
Mitä suorittaminen oikeasti tarkoittaa
Suorittaminen ei tarkoita, että olet ahkera tai tunnollinen – vaikka se usein näyttää siltä ulospäin.
Suorittaminen tarkoittaa sitä, että teet asioita pääasiassa ulkoisen tai sisäisen pakon ohjaamana – ei omasta halusta tai ilosta.
Suorittajalle elämä on lista, jota käydään läpi. Lepo ansaitaan vasta, kun lista on lyhyempi. Ilo tuntuu luvattomalta, kun on vielä tekemättä jotain. Arvo mitataan tuottavuudella.
Tässä on tärkeä ero:
Tekeminen halusta – valitset tehdä jotain, koska se tuntuu merkitykselliseltä, koska se ilahduttaa sinua, koska haluat.
Tekeminen pakosta – teet koska täytyy, koska muuten tulee syyllinen olo, koska et osaa olla tekemättä.
Molemmat voivat näyttää samalta ulkopäin. Mutta sisältä ne tuntuvat täysin erilaiselta.
Mistä suorittaminen syntyy
Suorittaminen ei ole luonteenpiirre. Se on opittu tapa – usein hyvin varhaisessa vaiheessa.
Lapsuuden hyväksynnän ehdollistuminen
Monelle suorittaminen juontaa juurensa kokemukseen, jossa hyväksyntä ja rakkaus olivat yhteydessä tekemiseen ja saavuttamiseen. Kun teit hyvin, sait kiitosta. Kun et onnistunut, sait huomata pettymyksen.
Lapsi oppii nopeasti: olen arvokas, kun suoritan.
Tämä kaava siirtyy aikuisuuteen. Automaattisesti. Tiedostamatta.
Turvallisuuden halu
Suorittaminen voi olla tapa kontrolloida ympäristöä – pitää asiat hallinnassa, ennakoida ongelmia, varmistaa, että kaikki menee hyvin.
Jos lapsuudessa ympäristö oli epävarma tai arvaamaton, aktiivinen tekeminen saattoi olla tapa selviytyä. Mieli oppi: jos teen tarpeeksi, voin estää huonot asiat tapahtumasta.
Kulttuurinen paine
Elämme kulttuurissa, joka ylistää tuottavuutta, tehokkuutta ja suorittamista. ”Kiireinen” on arvostettua. ”Laiskuus” on tuomittavaa.
Lepo on ansaittava. Ilo tulee suoritusten jälkeen.
Nämä kulttuuriset viestit vahvistavat suorittamisen kaavaa.
Merkit siitä, että suorittaminen on mennyt liian pitkälle
Miten tietää milloin normaali ahkeruus muuttuu ongelmalliseksi suorittamiseksi?
Lepo aiheuttaa syyllisyyttä. Kun istut alas ilman tekemistä – tuleeko tunne, että pitäisi tehdä jotain tuottavaa? Onko hiljaisuus epämukavaa?
Et muista milloin viimeksi teit jotain pelkästään itsesi vuoksi. Et suorittaaksesi. Et ollaksesi parempi jossakin. Vain, koska se tuntui hyvältä.
Väsymys ei poistu levolla. Jos ”lepo” tarkoittaa vain siirtymistä erityyppiseen tekemiseen, niin keho ei oikeasti palaudu.
Arvo on kiinni tuottavuudessa. Jos huono päivä tarkoittaa päivää, jolloin et saanut paljoa aikaan – suorittaminen on yhteydessä itsearvostukseen.
Vaikeus olla läsnä. Myös lomalla tai vapaalla mieli on töissä. Suunnittelee, analysoi, käy läpi tehtäviä.
Jatkuva kiire, vaikka ei ole kiire. Sisäinen kiireentuntu, joka ei poistu, vaikka kalenteri olisi tyhjä.
Suorittamisen hinta
Suorittaminen ei ole ilmaista, vaikka se usein palkitaan yhteiskunnallisesti.
Keho maksaa laskun
Krooninen suorittaminen pitää hermoston ylivireyden tilassa. Kortisoli pysyy koholla. Keho ei palaudu. Univaikeudet yleistyvät. Kehon oireet – päänsärky, jännitys, ruoansulatusongelmat – lisääntyvät.
Ihmissuhteet kärsivät
Suorittaja on usein fyysisesti läsnä, mutta henkisesti muualla. Kuuntelee, mutta suunnittelee samalla. On seurassa, mutta miettii, mitä kaikkea pitäisi tehdä.
Aito läsnäolo – sellainen, joka ravitsee sekä sinua että toista – on vaikeaa suorittamistilassa.
Merkitys katoaa
Tässä on paradoksi: suorittaminen vie energian, mutta ei välttämättä rakenna elämää, joka tuntuu merkitykselliseltä.
Listoja käydään läpi. Tavoitteita saavutetaan. Mutta jossain matkalla katoaa kysymys: miksi?
Suorittamisesta olemiseen – miten muuttaa kaavaa
Tämä ei tapahdu hetkessä. Syvään juurtunut tapa vaatii tietoista, toistuvaa työtä.
Mutta muutos alkaa aina tunnistamisesta.
Vaihe 1: Tunnista suorittaminen
Seuraavan viikon ajan – yksinkertainen havainto päivän aikana:
Teenkö tätä, koska halua, vai koska täytyy?
Ei tuomioita. Vain havainto.
Monet huomaavat ensimmäistä kertaa kuinka suuri osa päivästä kuluu ”täytyy” -tilassa.
Vaihe 2: Harjoittele tarkoituksellista lepoa
Lepo ei tarkoita tekemättömyyttä. Se tarkoittaa toimintaa, joka palauttaa sen sijaan, että kuluttaa.
Mutta suorittajalle lepo vaatii harjoittelua, koska se tuntuu epämukavalta.
Aloita pienestä: 10 minuuttia päivässä jotain, joka ei tuota mitään. Kävele ilman tavoitetta. Istu kahvikupin äärellä ilman puhelinta. Kuuntele musiikkia ilman muuta tekemistä.
Anna epämukavuuden olla – se kertoo vain, että teet jotain uutta.
Vaihe 3: Muuta suhdetta arvoon
Tämä on syvin muutos ja se vie aikaan.
Arvo ei tule tekemisestä. Se ei kasva suoritusten myötä. Se ei katoa lepäämisen jälkeen.
Arvo on olemassa – jo nyt, ilman mitään.
Tämä ei ole vain lohdutuslause. Se on totuus, jota voi alkaa harjoitella päivä kerrallaan – huomaamalla milloin suorittaminen on yhteydessä arvokkuuden tunteeseen, ja palauttamalla mielen takaisin tähän: olen arvokas myös ilman tekemistä.
Vaihe 4: Luo tilaa itsellesi
Mitä tapahtuu, kun kalenteri on tyhjä?
Monelle vastaus on: täytän sen nopeasti.
Harjoittele suojelemaan tyhjää tilaa. Ei velvollisuuksilla. Ei tuottavalla tekemisellä.
Pelkkä tyhjyys, josta voi kasvaa jotain odottamatonta – idea, oivallus, halu, lepo.
Riittävästi on riittävästi
Suorittaminen lupaa jotain: kun teen tarpeeksi, olen tarpeeksi. Kun saavutan tarpeeksi, voin levätä.
Mutta tuota hetkeä ei koskaan tule. Koska suorittaminen siirtää maalia aina eteenpäin.
Riittävästi on riittävästi – tänään, tässä hetkessä, ilman lisää suorituksia.
Se on vapaus, jota suorittaminen ei voi tarjota.
Feeniksin Kyynel – feeniksinkyynel.fi
Vastaa