Miksi ulkoinen hyväksyntä ei koskaan riitä – ja mistä sisäinen hyväksyntä oikeasti löytyy
Muistatko viimeksi, kun sait kehun, joka tuntui todella hyvältä?
Ehkä joku sanoi, että teit hienoa työtä. Että, olet hyvä äiti. Että, olet vahva. Että, selvisit vaikeasta tilanteesta.
Miltä se tuntui?
Todennäköisesti hyvältä – ehkä jopa helpottavalta. Kuin jokin jännitys olisi lauennut hetkeksi.
Mutta kuinka kauan tunne kesti?
Hyväksynnän nälkä
Moni meistä etsii hyväksyntää ulkoapäin – tietämättään tai tietäen.
Teemme asioita saadaksemme kiitosta. Muokkaamme käyttäytymistämme sen mukaan mitä muut odottavat. Pelkäämme pettää ihmiset. Hiljennämme oman äänemme, kun se on ristiriidassa muiden odotusten kanssa.
Tämä ei ole heikkous. Se on inhimillistä.
Ihminen on sosiaalinen eläin – hyväksyntä on meille biologisesti tärkeää. Evoluutio on ohjelmoinut meidät hakemaan yhteisön hyväksyntää koska muinoin se tarkoitti henkiinjäämistä.
Mutta ongelma on tässä: ulkoinen hyväksyntä ei koskaan täytä sitä sisäistä tyhjiötä pysyvästi.
Miksi ulkoinen hyväksyntä ei riitä
Kehu häviää. Suosio vaihtelee. Muiden mielipiteet muuttuvat.
Jos arvosi perustuu siihen mitä muut ajattelevat sinusta – olet jatkuvasti epävarman tilan armoilla. Aina riippuvainen siitä mitä joku muu sanoo tai ajattelee.
Se on uuvuttavaa.
Ja se on pohjimmiltaan mahdotonta – koska et voi koskaan hallita mitä muut ajattelevat. Voit vain yrittää. Ja yrittää. Ja yrittää.
Mistä sisäinen hyväksyntä löytyy
Tämä on kysymys, johon ei ole yhtä yksinkertaista vastausta. Mutta tässä suunta:
Sisäinen hyväksyntä ei tarkoita, että pidät kaikesta itsessäsi koko ajan.
Se tarkoittaa, että hyväksyt itsesi kokonaisena – vahvuuksineen ja heikkouksineen, onnistumisineen ja epäonnistumisineen.
Se tarkoittaa, että arvosi ei riipu siitä mitä saat aikaan tai mitä muut ajattelevat.
Se tarkoittaa, että voit olla eri mieltä muiden kanssa – ja silti tuntea olevasi ok.
Ensimmäinen askel – huomaa milloin etsit hyväksyntää
Et voi muuttaa tapaa, jota et huomaa.
Seuraavan viikon ajan kiinnitä huomiota näihin hetkiin:
– Milloin muutat mielipidettäsi sen mukaan mitä luulet muiden haluavan kuulla? – Milloin teet jotain siksi että muut odottavat – eikä siksi, että itse haluat? – Milloin tunnet helpotusta, kun saat kehun – ja ahdistusta, kun et saa?
Vain havainnoi. Älä tuomitse.
Tietoisuus on aina ensimmäinen askel.
Oma katse on tärkein
Lopulta kysymys on yksinkertainen – vaikka vastaus ei ole helppo:
Miltä sinä näytät omissa silmissäsi?
Ei muiden silmissä. Ei sen mukaan mitä olet saanut aikaan. Ei sen mukaan mitä sinulle on sanottu.
Omissa silmissäsi.
Jos et osaa vastata – se on tärkeä tieto. Se kertoo, että yhteys omaan itseen on ehkä ohentunut.
Ja se voidaan löytää uudelleen.
Pikkuhiljaa, lempeästi – yksi hetki kerrallaan.
Feeniksin Kyynel – feeniksinkyynel.fi
