Meidät on opetettu pelkäämään konflikteja. Parisuhdeoppaat ja yhteiskunnan normit luovat usein kuvan, jossa ihanteellinen ihmissuhde on tyyni, harmoninen ja vapaa erimielisyyksistä. Kun kotona ei huudeta, paiskota ovia tai väitellä intohimoisesti, ajattelemme helposti, että kaikki on hyvin.
Totuus on kuitenkin usein toisenlainen. Riitely ei ole suurin vaara parisuhteelle. Kaikkein salakavalin ja vaarallisin vihollinen on hiljaisuus.
Kun hiljaisuus on merkki luovuttamisesta
On tärkeää erottaa toisistaan kaksi erilaista hiljaisuutta: levollinen, turvallinen yhdessäolo ja etäännyttävä, kylmä hiljaisuus. Jälkimmäinen ei synny rauhasta, vaan väsymyksestä ja turhautumisesta.
Kun suhteeseen astuu vaarallinen hiljaisuus, se tarkoittaa, että jompikumpi tai molemmat ovat lakanneet yrittämästä. Se on piste, jossa vaikeita asioita, loukkaantumisia tai omia tarpeita ei enää oteta puheeksi. Taustalla on usein ajatus: ”Miksi edes vaivautuisin sanomaan, kun mikään ei kuitenkaan muutu?” tai ”On helpompaa olla hiljaa kuin aloittaa taas sama vanha riita.”
Tämä hiljaisuus on petollista, sillä se tuntuu hetkellisesti helpotukselta. Konflikti vältetään, mutta samalla vältetään myös mahdollisuus yhteyteen. Kun tunteet painetaan alas, ne eivät katoa – ne muuttuvat katkeruudeksi, joka syö suhdetta sisältäpäin. Toinen osapuoli alkaa etääntyä hiljaa omaan maailmaansa, kunnes eräänä päivänä huomataan, että jaetun katon alla asuukin kaksi täysin vierasta ihmistä.
Riitely on merkki siitä, että välität vielä
Niin kauan kuin parisuhteessa riidellään – kunhan se tapahtuu kunnioituksen rajoissa – suhteessa on vielä elämää. Riiteleminen, harmitus ja pettymyksen ilmaiseminen ovat nimittäin merkkejä siitä, että toinen ihminen ja yhteinen tulevaisuus merkitsevät vielä jotain. Se on kömpelöäkin yrittämistä tulla kuulluksi, ymmärretyksi ja löytää tie takaisin yhteyteen.
Suhde ei kuole siihen, että ollaan eri mieltä. Se kuolee siihen, että ei enää välitetä riidellä.
Välinpitämättömyys on rakkauden todellinen vastakohta. Kun katse muuttuu tyhjäksi, kun toisen tekemiset tai tekemättä jättämiset eivät enää herätä mitään tunnetta, ja kun hiljaisuudesta tulee suhdetta määrittävä tila, ollaan vaarallisilla vesillä. Se on merkki siitä, että henkinen irtiotto suhteesta on jo alkanut.
Miten rikkoa vaarallinen hiljaisuus?
Hiljaisuuden kehästä ulos astuminen vaatii valtavasti rohkeutta, sillä se pakottaa meidät kohtaamaan juuri ne asiat, joita olemme yrittäneet paeta. Se vaatii haavoittuvuuden osoittamista.
- Tunnista tilanne: Uskalla katsoa arkeasi rehellisesti. Onko kyseessä aito mielenrauha vai konfliktien pelossa rakennettu muuri?
- Aloita pienistä asioista: Jos suuret aiheet tuntuvat liian raskailta ottaa puheeksi, aloita jakamalla omia pieniä tunteitasi tai ajatuksiasi päivästä. Murtakaa jää pikkuhiljaa.
- Käytä ”Minä”-muotoa: Kun rikot hiljaisuuden, älä aloita syyttämällä (”Sinä et koskaan puhu mitään”), vaan kerro omasta kokemuksestasi (”Minusta tuntuu, että olemme etääntyneet toisistamme, ja kaipaan meidän välillemme puhetta”).
Parisuhde tarvitsee ilmaa hengittääkseen, ja se ilma syntyy sanoista, kuulluksi tulemisesta ja aidoista kohtaamisista. Älä anna hiljaisuuden muuttua suhteesi pysyväksi tilaksi. Uskalla puhua, uskalla kuunnella ja uskalla pitää yhteydestä kiinni – silloinkin, kun se vaatii vaikeiden asioiden äärelle pysähtymistä. 🤍
Feeniksin Kyynel – feeniksinkyynel.fi

Vastaa