Mieli pystyy valehtelemaan, että jaksat vielä. Keho kertoo aina totuuden.
Me olemme oppineet elämään pitkälti päämme sisällä.
Suunnittelemme, analysoimme ja ratkomme ongelmia aamusta iltaan.
Samalla me usein unohdamme, että meillä on keho.
Tai jos muistamme sen, kohtelemme sitä koneena, jonka pitäisi toimia aina moitteettomasti.
Mutta keho ei ole kone. Se on elävä organismi, joka väsyy.
Miten keho puhuu meille
Mieli voi päättää, että nyt painetaan vielä yksi viikko täysillä.
Keho ei kuitenkaan toimi mielen käskyjen mukaan.
Se alkaa antaa merkkejä ylikuormituksesta – aluksi hyvin hiljaa.
Pieni jännitys hartioissa. Katkonainen uni aamuyöllä. Sumuinen olo keskellä päivää.
Jos sivuutamme nämä merkit, keho alkaa puhua kovempaa. Se muuttaa viestinsä kivuksi, säryksi tai sairasteluksi.
Miksi lepo tuntuu vaikealta
Monelle meistä pysähtymisen suurin este on syyllisyyden tunne.
Uskomme, että meidän täytyy ensin suorittaa tietty määrä asioita, jotta olemme ansainneet levon.
Mutta lepo ei ole palkinto tehdystä työstä.
Lepo on edellytys sille, että pysymme terveinä ja toimintakykyisinä.
Kun sivuutat kehosi tarpeet, otat jatkuvasti velkaa tulevaisuudestasi. Ja sillä velalla on korkea korko.
Keho ei unohda mitään
Voit ohittaa väsymyksen hetkellisesti kahvilla, sokerilla tai pelkällä tahdonvoimalla.
Mutta keho pitää kirjaa kaikesta kuormituksesta.
Jos et anna sille lupaa pysähtyä vapaaehtoisesti, se ottaa levon lopulta itse.
Silloin pysähdys tapahtuu usein sairastumisen tai täydellisen uupumisen kautta.
On paljon helpompaa hidastaa silloin, kun keho pyytää sitä, eikä silloin, kun se pakottaa siihen.
Laske hartiat ja hengitä
Kehon kuuntelu vaatii paluuta tähän hetkeen.
Pysähdy juuri nyt ja tunnustele oloasi. Miltä kehossasi tuntuu?
Ovatko hampaasi purtu yhteen? Ovatko hartiasi korvissa? Onko hengityksesi pinnallista?
Laske suojaukset edes hetkeksi. Anna itsellesi lupa olla tekemättä mitään.
Sinun tärkein tehtäväsi on pitää huolta siitä kodista, jossa asut koko elämäsi – omasta kehostasi.
Feeniksin Kyynel – feeniksinkyynel.fi