Unelmat eivät ole ylellisyyttä. Ne ovat kompassi, joka osoittaa kohti elämää, joka tuntuu omalta.
Milloin viimeksi unelmoit?
En tarkoita tavoitteiden asettamista tai suunnitelmien tekemistä. Tarkoitan oikeaa unelmointia – sellaista, jossa annat mielen vaeltaa vapaasti kohti jotain, joka tuntuu tärkeältä, merkitykselliseltä, halutulta.
Milloin se oli?
Moni aikuinen – erityisesti nainen, jolla on paljon vastuita – on luopunut unelmoinnista. Ehkä se tapahtui vähitellen, huomaamatta.
Ensin unelmat siirtyivät myöhemmäksi. Sitten ne alkoivat tuntua epärealistisilta. Sitten ne lakkasivat kokonaan.
Miksi unelmat sammuvat
Unelmointi vaatii tilaa.
Kun arki täyttyy velvollisuuksista, aikatauluista ja muiden tarpeista – tilaa ei jää. Ja kun tilaa ei ole, unelmat hiljenevät.
Mutta on muitakin syitä.
Ehkä olet oppinut, että unelmointi on turhaa – että pitää olla realistinen, että ei kannata haaveilla liikaa.
Ehkä epäonnistuminen on joskus satuttanut niin paljon, että on turvallisempaa olla unelmoimatta.
Ehkä olet tottunut laittamaan muiden tarpeet ensin – niin kauan että omat toiveet ovat tuntuneet toisarvoisilta.
Unelmat eivät ole itsekkyyttä
Tässä on harhaluulo, jota kannattaa tarkastella:
Oman elämän rakastaminen ja omien unelmien tavoittelu ei ole pois keneltäkään muulta.
Päinvastoin.
Ihminen, joka elää merkityksellistä elämää – joka tekee asioita, jotka tuntuvat tärkeiltä – on läsnä olevampi, energisempi ja iloisempi myös muille.
Unelmasi eivät vie sinua poispäin ihmisistä, joista välität. Ne vievät sinut kohti parempaa versiota itsestäsi.
Mitä unelmat oikeasti ovat
Unelmat eivät ole lista suorituksia.
Ne ovat kompassi.
Ne osoittavat mitä sinä – juuri sinä, ei kukaan muu – arvostat, kaipaat ja haluat kokea tässä elämässä.
Kun elät linjassa omien unelmiesi kanssa – vaikka vain pienissä arjen hetkissä – elämä tuntuu enemmän omalta. Merkityksellisemmältä. Energisemmältä.
Kun elät niistä kaukana – jokin sisällä on tyhjä. Vaikka ulospäin kaikki olisi hyvin.
Kolme kysymystä, jotka auttavat löytämään unelmat uudelleen
Jos unelmointi tuntuu vieraalta – aloita näistä:
1. Mitä tekisit, jos tietäisit ettei kukaan tuomitse? Ei rajoituksia. Ei odotuksia. Mitä tekisit?
2. Milloin viimeksi aika katosi käsistä? Mitä teit silloin? Se kertoo jotain tärkeää siitä, mikä on sinulle merkityksellistä.
3. Jos viiden vuoden kuluttua elämäsi tuntuisi enemmän omalta – mitä olisi muuttunut? Ei suuria elämänmuutoksia välttämättä – vain mitä olisi eri lailla?
Ensimmäinen askel on pieni
Et tarvitse rohkeutta koko unelman toteuttamiseen heti.
Tarvitset rohkeuden unelmoida.
Sen jälkeen yhden pienen askeleen. Sitten toisen.
Unelmat eivät toteudu kerralla. Ne toteutuvat päätöksistä – pienistä, arkisista päätöksistä, jotka vievät hitaasti oikeaan suuntaan.
Mitä sinä kaipaat?
Uskaltaisitko sanoa sen ääneen – edes itsellesi?
– Feeniksin Kyynel